Room. 15:1-6: “1 Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. 2 Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. 3 Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun." 4 Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. 5 Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, 6 niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.”

Kuuntele tai lataa Petrus Ahosen opetus Kuningasklubissa la 26.11.2011 tästä linkistä: Opetuslapsen kolme haastetta (audio)

Voi olla, että tämän puheen jälkeen moni teistä haluaisi kivittää minut… :) Miksikö? Siksi, että tulen tänään haastamaan teitä ehkä suoremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tässä välissä haluan huomauttaa, että kaikki tämän opetuksen asiat eivät ole meille kaikille ajankohtaisia...

1. Seurakunta ei ole seurakunta, jos se ei toteuta tehtäväänsä

Mikä on seurakunnan tehtävä? Voimme lukea Matt. 28:18-20, minkä tehtävän Jeesus antoi seurakunnalle.

Matt. 28:18-20

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Se on meidän tehtävämme! Me teemme opetuslapsia. Se on minun tehtäväni, se on sinun tehtäväsi, se on meidän tehtävämme ja se on seurakunnan tehtävä. Ei ole mitään muuta! Jos seurakunta ei toteuta tätä tehtävää kaikkein tärkeimpänä, se ei ole seurakunta. 

Matt. 20:1-16: "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.' Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?' 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani...

Yksinkertaisimmillaan rukous on sitä, että me keskustelemme Jumalan kanssa. Me voimme rukoilla ääneen, koska Jumala kuulee puheemme. Me voimme rukoilla hiljaa, koska Jumala kuulee ajatuksemme. Me voimme rukoilla missä ja milloin vain. Sinä voit rukoilla töissä, koulussa, lenkillä, kaupassa, autossa tai missä tahansa muualla. Rukoukseen kuuluu myös kuuntelu, joten samalla ku me puhumme Jumalalle, meidän on hyvä kuunnella, mitä Jumala haluaa puhua meille. Joskus rukous liikuttaa Jumalan kättä ja saa aikaan jotain ihmeellistä, mutta usein se muuttaa rukoilijan sydäntä, kun oivallamme jotain Jumalan sydämestä ja mielemme muuttuu hänen tahtonsa mukaiseksi ja opimme luottamaan häneen.

Haluan tänään kysyä meiltä kaikilta: Olemmeko me innostuneita yhteisestä rukouksesta? Rukouksesta innostuminen näkyy siinä, että ihmiset rukoilevat paljon yhdessä, eikö niin? Mutta rukoilemmeko me usein yhdessä? Rukoilemmeko me arjen keskellä yhdessä? Tai tulemmeko me innoissamme rukoilemaan yhteisiin rukoushetkiin seurakunnalle?

Ennen kuin voimme vastata kysymykseen, mitä järkeä on rukoilla, jos Jumala kuitenkin toteuttaa oman tahtonsa, meidän on vastattava kysymykseen, toteuttaako Jumala tahtonsa. Kuitenkin, ennen kuin voimme vastata tähän kysymykseen, meidän on vastattava kysymykseen, kuka Jumala on.

Joten kysymys kuuluu, kuka Jumala on?